Ihmiset ja ihmiset

Kuinka moni tietää, mitä kuvausjärjestäjä tekee, käsi ylös nyt?

Jos nostit kätesi, olet itse joskus järjestellyt kuvauksia - tai sitten valehtelet.

Yhden ainoan kuvauspäivän järjestäminen on niin työlästä, että se on yllättänyt tasaisen varmasti joka kerta tämän syksyn aikana. Viimeistä kesää on tähän mennessä kuvattu jo viidessä eri paikassa ja vielä tullaan valloittamaan toinen mokoma. Kannatti tosiaan antaa mielikuvituksen lentää käsikirjoittaessa.

Kuvauspäivän palapelissä on monta osaa: auringonvalo, rauhallinen vuorokauden aika, ilmoituksia vähän joka suuntaan (satama-altaaseen heitetään ihmisiä, vesilaitoksen alueella liikkuu lökäpöksyjä spray-pullojen kanssa...), kalusto, rekvisiitta, puvut, avustajat ja näyttelijät. Asioiden ja tavaroiden kanssa neppailun lisäksi täytyy soitella ja sopia noin sadan eri ihmisen kanssa yhteinen aikataulu, jonka pitäisi sopia kaikille. Tämä ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä.

Vaikka asialla olisi minkälainen Puuha-Pete tahansa, on kuvausten onnistuminen aina kiinni yhdestä tekijästä: ihmisistä.

Lyhytleffaa kuvatessamme olen jakanut ihmiset kahteen tyyppiin: he joko auttavat mielellään, tai sitten eivät. Tämä on kunnianosoitus niille ihmisille, jotka ovat vastanneet minulle kyllä, kun olen heidän puoleensa kääntynyt. Itse saman kokeneena tai pelkästä myötätunnosta he ymmärtävät heti, miten hankalaa järkkäileminen on, ja suostuvat näkemään vaivaa, jotta me onnistuisimme. "Nimi sitten lopputeksteihin, eikö niin?" Se on kai vähintä, mitä voin luvata.

Näitä ihmisiä haluan leffantekijänä löytää joka päivä lisää.

Pulmat ratkeaa ja pyörät pyörii. Baarikohtauksen kuvauspaikka on sovittu, valokalusto vuokrattu ja leffan ensimmäinen teaseri on tekeillä. Sitä odotellessa, aloha!