Nordic Film Festival

The Minutes of the The Nordic Film Festival 2007
20 October 2007, Tallinn, Estonia

Ihmisarvo on näköjään napannut pronssisen mitalin yllä mainituissa kekkereissä. Vielä hetki sitten olin siinä käsityksessä, ettei pätkä päässyt edes festareille mukaan. Äsken sitten nettiä surffaillessa selvisi tuokin. Käsittämätöntä muuten, että joku voi vielä tehdä tuollaisia sivuja.

Jee!

Uusi lyhärikin voi oikein hyvin. Tänään lähti laput tuotantokokoukseen, jonka osoittavan sormen eteen joudutaan ensi maanantaina. Kupongit oli kyllä täytetty sellaisella sielun voimalla, että ihme on, jos ei läpi mene. Kompastusta saattaa tulla kalustotoiveissa kameran suhteen, mutta huolitaan siitä sitten. Always have a plan B.

Käsis kehittyi istunnon pohjalta toiseksi versioksi, johon tuli mukaan oikein maukkaita elementtejä. Ryhmäkin on vahvistunut muutamalla tyypillä. Kyllä kuvaajan elämä on sitten mukavaa. Asioita vain tapahtuu ympärillä samalla, kun itse täyttelee hassuja taulukoita kalliista kalustosta, jota haluaa saada käyttöönsä. Itse ei tarvitse kuin odotella kuvauksia ja ilmestyä ajoissa paikalle.

Vai?

Leffakerronnan kurssilla piti kotitehtävänä kuunnella joku arkipäivän keskustelu kaupungilla, kirjoittaa se mahdollisimman hyvin muistiin ja muokata siitä kiinnostava. Siis uudelleenkirjoittaa arkipäivän dramaturgiaa.

Havahduin eilen metron rullaportaissa, että tällainen tehtävä piti muuten ihan just palauttaa. Hassua kyllä, kun alkoi pälyilemään ympärilleen ja poimimaan joukosta keskustelevat ihmiset, alkoi myös erottaa sanoja ja lauseita. Korva on yllättävän tarkka kuuntelemaan hälyn keskellä tiettyä ääntä, jos vain yrittää. Jotain jännää löytyi ja se sai vielä jännemmän muodon illalla kirjoituspöydällä.

Ainiin, kevättalvella toteutetaan ensimmäisen vuoden Iso Juttu eli lyhytdokumentti. Eri ideoiden vatvomisen jälkeen on hahmottunut pätkä, joka kulkee työnimellä Popot. Yhteydet Isolla Roballa sijaitsevaan samannimiseen kenkäkauppaan kielletään tässä vaiheessa täysin ja myönnetään sitten myöhemmin. Katsotaan ensin, saako tämä juttu osakseen muidenkin innostusta. Niin tai näin, dokkareiden maailmassa on jotain niin siistiä, että on yksi syy lisää odottaa kevättä.

Näin siis aiemmin kovasti fiktion nimeen vannoneen suusta.

Ovi uuteen seikkailuun

Siistiä - tai nastaa, niin kuin on ollut tapana sanoa.

Jo parin kuukauden aikana on tullut opittua aika paljon. Viimeksi tänään olin katsomassa Rottatouillen, joka on muuten ehdottomasti neljän tähden leffa. Avausjakso, kolme eri näytöstä, set-upit ja paymentit. Kaikenlaista jännää alkaa hahmottua. Paljolti on kiittäminen viime viikolla alkanutta Elokuvakerronnan perusteet -kurssia, joka on sweet! Toisaalta on kivaa, ettei tule vielä pitkään aikaan (jos koskaan) katsomaan leffoja vain erilaisten teknisten osien summana. As in tässä on nyt käytetty dollya, tuolla on ainakin miljoonawattinen HMI-lamppu ja tämä on plot point ykkönen. Ei näin, kiitti.

Pidettiin alkuviikosta ensimmäinen istunto uuden lyhärin tiimoilta. Meitä oli kolme saman pöydän ympärillä: käsikirjoittaja-ohjaaja, tuottaja ja kuvaaja-valaisija - joista jälkimmäinen viittaa tänne suuntaan. Juteltiin lähinnä tuotannollisia juttuja ja saatiinkin ruletti hyvin pyörimään. Alettiin keräämään muuta jengiä ryhmään, lähetettiin kukin omille tahoillemme casting-kutsuja ja kaiverrettiin kuvausviikonloput kalentereihin.

Tuottajaamme lainatakseni "on kivaa simuloida mahdollisimman ammattimainen tuotanto läpi". True that. Lisäksi juttu on sen verran vahva, että jos onnistutaan, niin sitten myös onnistutaan!

Alkuviikosta istuskellaan kehittelemään stooria ja piirtelemään ääriviivoja leffan maailmalle. Kohta pitäisi olla käsiksen lisäksi tarjota eteenpäin kuvasuunnitelmaa, kalustolistaa ja sen sellaista, jotta saadaan koulun Isoilta Päälliköiltä thumbs up. But we got plans, we do!

Vaikka kuvaukset sovittiinkin vasta ensi kevään puolelle, tulee käytännön asioita vastaan jo ihan kohtsillään. Täytyy käydä kuvauspaikalla scouttaamassa sähkönsaanti valoja varten, piirtää huoneistosta jonkinlainen pohjapiirros kamerakarttaa ja kuvasuunnitelmaa varten sekä selvitellä mahdollisen vuokrakaluston hintoja. Meininki on kuitenkin aivan erilainen, kun tietää, ettei ole enää liemessä yksin eikä kaksin. Nyt tehdään leffaan koko joukkueella. To you (and often with you) I raise my glass!

Luentomaraton

Hyvää huomenta, Helsinki!

Aamulla oli pari tuntia Photoshoppia. Tumblerista selviää, mitä tuli kohellettua. Jap. Sitten opiskeltiin vähän viestinnän perusteita. Tämän massaluennon anti löytyy myös tuonnempana samasta paikasta, täytyy vain päästä skannerin ääreen. Iltapäivä jatkui iloisesti mediakulttuurin, tarkemmin elokuvan historialla. Kaikella kunnioituksella aikaisempaa kohtaan, nyt alkoi oikeasti kiinnostaa.

Luennon päätteeksi katsottiin varhaiselokuvia eli minuutin-kahden pätkiä 1800- ja 1900 lukujen taitteesta. Näissä leffoissa olikin sitten menoa ja meininkiä. Esimerkiksi The Gay Shoe Clerk (happy, I said) oli todella pirteä. Houkutus ja lankeaminen, rikos ja rangaistus - tai jotain. Niin perustavanlaatuista meininkiä, että tuli ihan yhteen paikkaan tehtävät pariminuuttiset lyhytleffat mieleen. Näissä filmievoluution tohvelieläimissä oli toimivia arkisia tilanteita ja hyviä twistejä. Ja sitten oli tietysti Mélièsin kirjaimellisesti päättömät leffat. Nykyajan efektiheebojen sietää miettiä, minkälaisilla releillä Méliès ja kumppanit operoivat.

Ihan kuin iltaan asti kestänyt luentomaanantai ei olisi tarjonnut tarpeeksi pakaratreeniä, piti suunnata vielä Messukeskukseen. Väittäisin, että David Lynchin (!) tapaaminen oli kuitenkin ihan perusteltua. Lynch ja pari tohtorikaveriaan olivat puhumassa uudesta säätiöstä, transsendentaalisesta meditaatiosta ja onneksi siinä sivussa myös elokuvien tekemisestä. Painoin mieleeni aika monta hyvää one-lineria ja päivän päätteeksi luonnoskirjan sivulle tarttui vielä Mr. Lynchin nimikirjoitus. Aww.

Sitä mä vaan, että tuossa oikealla pönöttää nyt viimeisin harjoitustyö koulusta. Tehtiin se ryhmässä Tuukan ja Annan kanssa. Tehtävänanto oli "Prosessin kuvaus". Kuvauksiin käytettiin yksi päivä, jälkitöihin muutama lisää.