Daily updates

Joo, niin varmaan. No, paljon on ehtinyt taas tapahtua Viimeisen kesän ja muidenkin juttujen suhteen. Otetaan vaikka leffa ensin.

Last summah'sta on nyt leikattu öbaut kaksi kolmasosaa. Puhutaan vielä raa'asta leikkauksesta ilman musiikkia ja osittain ilman dialogin kakkoskuvia, mutta kuitenkin. Antti puuhailee kovasti scoren parissa, jotta Viimeinen kesä myös kuulostaisi hyvältä. Kaikkihan me jo tiedämme, että se näyttää hyvältä?

Jos et usko, tsekkaa teaseri vielä kertaalleen netistä ladaten. Salassa kaikilta menin nimittäin ja latasin nettiin vielä kerran uuden version teaserista, joka on nyt myös värimääritelty.

Hetki sitten Antti teki nimittäin suuren löydön tämän salatieteen saralla. Enempää en uskalla kertoa, koska muuten tietäisitte, kuinka me oikeasti ollaan vaan laiskoja nilkkejä, jotka painavat do-the-magic-buttonia, ja leffa ohjaa, kuvaa ja leikkaa itse itsensä.

?

Anyway, värimäärittelyyn löydettiin todella kätevä työkalu, joka säästää aikaa ja rahkeita tässä projektissa, joka paisui järkevästä mittakaavasta jo joskus viime toukokuussa - suurin piirtein niihin aikoihin, kun kokous, joka tunnetaan myös nimellä "Leffasessio I", pidettiin Heikin takapihalla kaasugrillin ääressä.

Okei, leikkaus on siis hyvässä vaiheessa, musaa valmistuu ja viikonloppuna yritetään saada heput ja päänäyttelijät samaan paikkaan mikrofonin kanssa, ja jälkiäänittää kertojaääntä leffan ensimmäiseen jaksoon. Sen jälkeen puuttuisikin enää pari kuvauspäivää erilaisten valokuvausjuttujen ympärillä, ja kuvaukset voitaisiin julistaa päättyneeksi.

Kieltämättä odotan tuota julistusta paljon. Tältä erää.

Päälimmäinen fiilis on siis, että käytännöllisesti hankalimmat jutut on jo selvitetty, ja leffanteko täytyy enää reippailla komeaan lopetukseen: ensi-iltaan Painobaarissa. Matsku näyttää hyvältä, pojat on ainakin itse innoissaan ja aikaa on vielä hyvin, mutta vanha sanonta en usko ennenku nään on ihan hyvä pitää edelleen mielessä.

Leffantekijä itse on vaihtanut taasen tietokoneensa taustakuvaa ja samalla työpaikkaa.
Uudet kuviot sekä läppärin ruudulla että tv-studiolla pitävät mielen taatusti virkeänä seuraavan kuukauden ajan.

9. tammikuuta

Isot synttärionnittelut, Antti!

Today's battle

Jee!

Päätin uuden vuoden kunniaksi käydä jälleen kerran taistoon kuvasuhteiden ja pakkausten ihmeellistä maailmaan vastaan. Ja tällä kertaa minä voitin.

Okei, ratkoin vihdoin kuvasuhdeongelman, joka on vaivannut molempia leikkauspöydällä olevia projekteja. Juuri kun pääsin eilen hehkuttamasta pojille, että lumilautalyhäri viime talvelta on kohta valmis, huomasin, että kaikki sekvenssit - ja itse asiassa koko projekti - on väärässä kuvasuhteessa. Ihanaa. En muuten uskaltanut mainita tästä pojille.

No, nyt voin kertoa tämän vain hauskana anekdoottina, koska täysin sattumanvaraisella ja näppituntumaan perustuvalla asetusakrobatialla onnistuin nappaamaan koko leikkaukseen uuteen kuvasuhteeseen ja sekvenssiin tuhoamatta mitään. Snögöpätkästäkin tulee siis vielä kunnon lihansyöjä.

Ja, ja, tuota, Compressorin kanssa pääsin oikeastaan vasta tasoihin. Koska sain samalla tempulla myös Viimeisen Kesän kuvasuhteen (joka vissiin aiheutti aikanaan teaserin kanssa käydyn battlen) reilaan, päätin pakata teaserin uudelleen. Siellä se nyt on, samojen linkkien takana kuin ennenkin. Hilppasen verran parempilaatuisena, se näkyy ainakin teksteissä. Ja - mikä jäi kaikilta huomaamatta - myös oikeassa kuvasuhteessa eli letterboxina.

Tasapeli ratkeaa voitokseni siinä vaiheessa, kun onnistun pakkaamaan teaserin vielä vähän universaalimpaan muotoon. Eli sori teille, muutamat epäonniset (ja multimediarajoittuneet), teaseri ei taida vieläkään näkyä. Jatkan treenejä.

Mitäs muuta... niin, lisäsin blogin myös Google Analyticsiin. Varokaa, nyt voin vakoilla teitä molempia!

Arjen sankarit

Huh, kirjoitin näköjään eilen illalla muistiin täysin julkaisukelvotonta jaarittelua siitä, mitä hyvää ja pahaa tällä hetkellä näen tiukassa realismin tavoittelussa. Vaikkei omia ajatuksia ja juttuja pitäisi niin tarkkaan ajatella läpi ennen kuin ne ilmoille möläyttää (ks. lisää aiheesta blogit ja itsekriittisyys), otan kuitenkin eilisen uusiksi puhtaalta pöydältä.

Käyköön perusteluksi vaikka se, että alla oli kovat matsit uudistettua Monopolya ja Texas Hold 'emiä Sanomatalon toimistolla.

Näyttelijäohjaus. Tätä on Viimeisen Kesän kohdalla toteutettu enemmän leikkauspöydän ääressä kuin kuvauspaikalla. Varmasti yksi tärkeimpiä asioita, joita leffanteko on meille opettanut: ei näin, pojat. Vaan ei se niin huonosti ole mennyt, että pitäisi itseään ruveta soimaamaan. Intuitio on yksi asia, johon voi näköjään luottaa myös jälkikäteen. Ja hyvät näyttelijät se toinen.

Suhteellisen valtavaa määrää kuvamateriaalia läpikäydessä olen herättänyt tärkeältä tuntuvan ajatuksen äärimmäisestä realismin tavoittelemisesta ja siitä, kuinka se saattaa tukahduttaa monta hyvää roolisuoritusta ja rajoittaa elokuvan ilmaisua pahasti.

Mahdollisimman realistisen ja sitä kautta uskottavan ilmaisun nimeen vannominen on taas näitä kausia, jotka tulevat ja menevät matkalla kohti omanlaista ilmaisuani. Viimeinen Kesä on ollut siitä hyvä projekti, että meillä on kohtauksia, joissa poikain pitää olla ja puhua juuri niin kuin meidän ikäiset pojat tuolla ulkona tekevät, ja sitten meillä on kohtaus Satamassa, jossa arkipäiväisten tapahtumien rajaa venytetäänkin jo reippahasti tuonne päin.

Totta kai leffan ilmaisua ja erilaisia twistejä täytyy miettiä jo käsikirjoittaessa, jotta tarina kulkee sopiviksi katsotuissa sfääreissä, mutta henkilöohjaus vaikuttaa ehkä jopa enemmän siihen, kuinka realistista meininki on. Ja tässä kohtaa se laput silmillä kulkeminen on vähän pahasta. "Ei kukaan voisi oikeasti sanoa tai tehdä noin" -tyyppiset ajatukset tärväävät pahimmillaan hyvän mahdollisuuden rakentaa pientä arjen sankaria henkilöstä, joka ei olekaan kuin kaikki muut. Tavallaan överiksi vedettyjen juttujen läpi päästäminen on joskus niin vaikeaa. Ja juuri niitä haluaisin tehdä ja nähdä paljon lisää.

Pelkästään siitä, kuinka monta kertaa olen toistellut sanoja realismi ja arki tässäkin jutussa, voi jo päätellä, että kyseessä on jonkinlainen klikki - jota täytyy tuumia lisää. Ja kokeilla käytännössä. Varokaa taas.

Keskeneräisiä ajatuksia keskeneräiseltä ohjaajalta. Ja hyvä niin.