2/4

Jes-jes, kaksi hikistä ja nälkäistä päivää pääsykokeita takana ja juuri äsken luvattiin vielä toiset kaksi. Oujea!

Leffantekijä voi rehellisesti sanoa kulkeneensa aivan omia polkujaan näissä kinkereissä. Vai mitä mieltä olette länkkärileffan aloituskohtauksesta tai taivaalle leijumaan jääneestä laskuvarjohyppääjästä uutisten loppukevennyksessä? Tulipa myös suunniteltua dokumenttielokuva Ihmisarvon hengessä.

Ja sitten taas piirrettiin-maalattiin-askarreltiin. Yäk.

Kävi miten kävi, tällainen systeemi on raadollinen. Helpolla eivät selviä voittajatkaan. Lukekaa vaikka otsikko uudestaan.

Tässä ja nyt: Apulanta - Mitä vaan

Ilmiöt, nuo yhteiskuntamme pikku suunnannäyttäjät

Havahduin tänään Hakaniemessä Metro-lehden lööppiin: "Nettivideo paljasti kaaharin". Näitä on alkanut näkyä. On ollut äksyä vartijaa Itä-Helsingissä, opettaja-oppilas yhteenottoja ja mitä lie hämäräveikkoja, jotka ovat paljastuneet netissä videolla, jonka Silminnäkijä on sinne salaa pulauttanut.

Nettivideot ja nimenomaan rikollisia touhuja paljastavat sellaiset: yksi aikamme monista ilmiöistä.

Tästä lähdinkin miettimään, miten eri ihmiset ja ammattikunnat suhtautuvat uusiin ilmiöihin, kun ne alkavat tarpeeksi levitä. On niitä, joiden tehtäväksi tulee tutkia ilmiötä lisää ja suoltaa siitä sivukaupalla raportteja ja väitöskirjoja. On niitä, joiden pitäisi yrittää pysäyttää pahat ilmiöt heti alkuunsa. On tietysti myös niitä, jotka tekevät ilmiöstä liikeidean. Ja myöhemmin voi olla niitäkin, jotka joutuvat painimaan ilmiön seurausten, niin hyvien kuin huonojenkin kanssa. Jotain tällaista.

Mutta entäs leffantekijä? Jonain päivänä löytää ilmiön, joka on huisin mielenkiintoinen ja monen ajatuksen jälkeen päätyy tekemään siitä leffan.

Löysin siis taas uuden syyn, miksi leffantekeminen tuntuu niin viehättävältä tässä maailmassa. Leffantekijä ei pelkästään tutki elämän pikku ilmiöitä, ei paini niiden aiheuttajien tai seurausten kanssa, eikä varsinkaan pyri estämään ilmiöitä leviämästä. Leffantekijä kuvaa niitä. Leffantekijä kertoo, millainen ihminen ilmiön kokee, mitä hän silloin tekee, miten hänen sitten käy, millaisia ihmisiä matkalla tulee vastaan ja, lopulta, kumpi vetää revolverin ensin.

Tietysti leffantekemiseen liittyy myös paljon tutkimustyötä, mutta onneksi joku on jo ehtinyt tekemään ainakin yhden väitöskirjan aiheesta kuin aiheesta.

Tuossakin uutisessa, jonka maan alta bongasin, oli tarinan jyvä. Joku leffantekijä voisi innostua nettivideoilla tapahtuvista paljastuksista niin, että haluaisi kuvata niitä. Ja sitten ihmiset voisivat katsoa leffan, joka kuvaisi tätä ilmiötä ja ihmisiä sen pyörityksessä.

Ei. En aio tehdä nettivideoista leffaa. Mutta seuraavassa leffassani on varmasti ilmiö.

Missä mennään?

Yhdeltä suunnalta kuului huonoa ja yhdeltä hyvää. Pelimies jatkaa tietenkin siihen suuntaan, mistä kuului hyvää. Joku voisi sanoa, että toista vaihtoehtoa ei edes annettu. Kyynikko.

Ensi viikolla on edessä puristus, josta selviää hengissä. Ja toivottavasti vielä voittajana.

Ja se enskari, no, niin.

Tuomaristo on antanut äänensä

Liiton sivuilta lainaten, pidemmän kaavan mukaan:

"Filmi- ja Videokuvaajien Liitto ry:n SM 2007 -elokuvafestivaaleille lähetettiin tänä vuonna yhteensä 23 kilpailutyötä eri puolelta Suomea. Näistä 9 kilpaili avoimessa luokassa ja 8 nuorten (25 vuotiaiden tai alle) luokassa sekä 2 elokuvaa elokuvakoulujen oppilaiden luokkassa. Minuutti-elokuvasarjaan osallistui tällä kertaa 4 työtä.

Mukana oli muun muassa fiktioita, dokumentteja, yhteiskunnallista kannanottoa ja taiteellisia kokeiluja. Elokuvien pituudet olivat yhteensä 3 tuntia ja 21 minuuttia. Tähän kokonaiskeston lyhentymiseen vaikutti se, että yhden elokuvan maksimipituus oli pienennetty aikaisemmasta 40 minuutista 25 minuuttiin.

Kilpailuelokuvat olivat tasoltaan vaihtelevia, mutta parhaat olivat tasaisempia, jonka johdosta palkittujen elokuvien valinta ei ollut helppoa. Elokuvien asettaminen paremmuusjärjestykseen onnistui pitkällisten keskustelujen päätteeksi. Erityisesti huomiota kiinnitti nuorten luokassa kilpailleiden elokuvien monipuoliset tyylilajit, joka olikin tuomariston mielestä positiivinen yllätys. Nuorten elokuvissa näkyi tekemisen into ja kokeilunhalu, joita kokeneemmatkin konkarit voivat vain ihailla. Myös elokuvakoulujen oppilaiden työt olivat erilaisia vaikkakin tunnettuja elokuvatyylejä hakevia. Ilahduttavaa oli, että vaikeassa yhden minuuttin elokuvien kisassa oli nyt jopa 4 erilaista elokuvaa mukana. Kaiken kaikkiaan tämänvuotinen kilpailu herättää vahvaa uskoa Suomen harraste-elokuvatekijöiden tulevaisuuteen.

Tuomaristo haluaa tuoda esiin, että SM-kilpailut ovat ELOKUVA kilpailut. Siten teoksia arvostellaan perinteisen elokuvakäsitteistön mukaisesti. Mukana oli jälleen elokuvia, jotka eivät kuuluneet perinteisten elokuvien joukkoon kuten musiikkielokuvia, kerho-historiikkeja jne. Nämä olisivat pärjänneet paremmin, jos niitä varten olisi ollut omat luokat."

Nuorten luokka:

Kultamitali: Metsäpuron korennot, Miikka Friman, Vantaa

Upea korennoista kertova luonto dokumentti, hyvin valmis työ. Hämmästyttävän tarkkoja lähikuvia korennoista. Asiallinen ja tietorikasta kemmenttarin puhetta, mutta puhe voisi olla eloisampaa. Elokuvan äänimaisema oli turhan yksipuolista puron solinaa, jopa pauhuksi asti. Kyllä metsäpurolla muitakin ääniä kuuluu, kuten esim. lintujen ääniä.
(Tuomaroinin jälkeen selvisi, että elokuvan tekijä on vasta 16 vuotias ja hän oli tätä aihetta kuvannut 2 vuotta, joka korostaa elokuvan arvoa.)

Hopeamitali: Ihmisarvo, Heikki Slåen, Helsinki

Tärkeä aihe tämän päivän yhteiskunnassa. Me olemme kaikki vastuussa, kylmänä ei saa ohi kulkea. Hyvä valinta, että ei laisinkaan taustamusiikkia. Korosti realismia. Elokuva paranisi, jos loppuvenytys olisi poissa. Tämä elokuva sytytti ja laittoi katsojan ajattelemaan.

Pronssimitali: Viimeinen kesä, Heikki Slåen, Helsinki

Hyvä elokuva Graffiti-piirtäjien salaperäisestä maailmasta, tehty agenttityyliin, kun vanhoja salaisuuksia ei saa paljastaa. Näyttelijätyöt epätasaista (nuorten poikien on vaikea näytellä vanhempaa roolia kuin oma ikä on). Musiikkivalinnat sulautuvat loistavasti tähän elokuvaan. Sopivan pituinen elokuva, aiheen mittainen. Sujuvaa leikkausta, juoni kulki, dynaaminen. Puheiden äänititys ei ollut täysin onnistunut, monta repliikkiä jäi epäselväksi.

Tuomaristo:
Lauri Hirvonen, kilpailun johtaja, FVL:n puheenjohtaja
Tarmo Hotanen, elokuvaopettaja, Rauma
Riitta Attila , elokuvatyöntekijä ja -kouluttaja, Berliini, Mexico, Pariisi, Rauma
Teemu Kauppi, elokuvien tekijä ja leikkaaja, elokuvapaja, Eurajoki
Jouko Nummela, Rauman elokuvaajien perustaja, TV2:n elokuvaaja, nykyään itsenäinen tekijä