Ilmiöt, nuo yhteiskuntamme pikku suunnannäyttäjät

Havahduin tänään Hakaniemessä Metro-lehden lööppiin: "Nettivideo paljasti kaaharin". Näitä on alkanut näkyä. On ollut äksyä vartijaa Itä-Helsingissä, opettaja-oppilas yhteenottoja ja mitä lie hämäräveikkoja, jotka ovat paljastuneet netissä videolla, jonka Silminnäkijä on sinne salaa pulauttanut.

Nettivideot ja nimenomaan rikollisia touhuja paljastavat sellaiset: yksi aikamme monista ilmiöistä.

Tästä lähdinkin miettimään, miten eri ihmiset ja ammattikunnat suhtautuvat uusiin ilmiöihin, kun ne alkavat tarpeeksi levitä. On niitä, joiden tehtäväksi tulee tutkia ilmiötä lisää ja suoltaa siitä sivukaupalla raportteja ja väitöskirjoja. On niitä, joiden pitäisi yrittää pysäyttää pahat ilmiöt heti alkuunsa. On tietysti myös niitä, jotka tekevät ilmiöstä liikeidean. Ja myöhemmin voi olla niitäkin, jotka joutuvat painimaan ilmiön seurausten, niin hyvien kuin huonojenkin kanssa. Jotain tällaista.

Mutta entäs leffantekijä? Jonain päivänä löytää ilmiön, joka on huisin mielenkiintoinen ja monen ajatuksen jälkeen päätyy tekemään siitä leffan.

Löysin siis taas uuden syyn, miksi leffantekeminen tuntuu niin viehättävältä tässä maailmassa. Leffantekijä ei pelkästään tutki elämän pikku ilmiöitä, ei paini niiden aiheuttajien tai seurausten kanssa, eikä varsinkaan pyri estämään ilmiöitä leviämästä. Leffantekijä kuvaa niitä. Leffantekijä kertoo, millainen ihminen ilmiön kokee, mitä hän silloin tekee, miten hänen sitten käy, millaisia ihmisiä matkalla tulee vastaan ja, lopulta, kumpi vetää revolverin ensin.

Tietysti leffantekemiseen liittyy myös paljon tutkimustyötä, mutta onneksi joku on jo ehtinyt tekemään ainakin yhden väitöskirjan aiheesta kuin aiheesta.

Tuossakin uutisessa, jonka maan alta bongasin, oli tarinan jyvä. Joku leffantekijä voisi innostua nettivideoilla tapahtuvista paljastuksista niin, että haluaisi kuvata niitä. Ja sitten ihmiset voisivat katsoa leffan, joka kuvaisi tätä ilmiötä ja ihmisiä sen pyörityksessä.

Ei. En aio tehdä nettivideoista leffaa. Mutta seuraavassa leffassani on varmasti ilmiö.

Missä mennään?

Yhdeltä suunnalta kuului huonoa ja yhdeltä hyvää. Pelimies jatkaa tietenkin siihen suuntaan, mistä kuului hyvää. Joku voisi sanoa, että toista vaihtoehtoa ei edes annettu. Kyynikko.

Ensi viikolla on edessä puristus, josta selviää hengissä. Ja toivottavasti vielä voittajana.

Ja se enskari, no, niin.