Leffantekijän ystävä

Kirjoittaja on vieraileva henkilö Leffantekijän Blogissa. Nimi on Antti, ja rooli tässä leffassa on toinen hyrräävä ratas kaiken takana eli siis se vähemmän "camera-savvy" luotettava oikea käsi, joka on sydämellä mukana.


Millaista on olla Leffantekijän ystävä?

Leffantekijä on varmasti yksi parhaimmista organisoijista kautta aikojen. Jos joskus piti jotain järjestää, luokkaretki, bänditreenit, tai vain päätöksiä tehtävä oli tämä Leffantekijä itsestäänselvä valinta asioita ajamaan.

Tätä elokuvaa tehdessä ne taidot ovat tulleet todellakin tarpeeseen.

Haluaisin uskoa että nämä taidot ovat pelkästään vain geeneistä kiinni, sillä omat organisointi taitoni eivät yllä lähellekään Leffantekijän järkkäily taitoja, mutta on taustalla muutakin. Motivaatiota, intoa ja ripaus sitä kaverien kesken tuttua hyväätarkoitusta ja tervettäitseluottamusta. Lisäksi valtaisaa työteliäisyyttä.

Kenties minullekin on siis olemassa vielä toivoa tulla järjestelmällisemmäksi, tai ehkäpä olen, en geenien, vaan jonkun kohtalon oikun kautta syntynyt olemaan se kaaottisempi voima.


Mitä sitten itse olen oppinut, paitsi etten yksin pystyisi kaikkea järjestämään? Muun muassa sen että oikeiden ihmisten kanssa hullut unelmat ovat sitä parasta maailmassa. Se että tuhlataan miestunteja jonkin eteen joka ei lopulta tuotakaan sitä kilisevää taskunpohjalle on jotain joka minunlaiseen idealistiin uppoaa. Oli kyse sitten elokuvanteosta, bändin kanssa rokkailusta tai uuden grafiikan vääntämisestä omaksi iloksi on taustalla aina mukana rakkaus. It's all about the love.

Olen myös todennut sen, ettei elokuva-ala ole, onneksi, suurin intohimoni kohde. Elokuvien tekeminen vaatii työtä, yhden kuvan tekemiseen vaaditaan niin suurta panosta ja aikaa, että oikein hirvittää. Pakko siis kumartaa kaikille erityisesti indie leffoja tekeville. Minä pidän leipätyöni mielelläni netin ja grafiikan maailmassa, jossa jokaista framea ei tarvitse kuvata satapäisellä ihmisjoukolla.


(Mutta kyllä tällaisiin projekteihin on silti antoisaa lähteä, ja liikkuvan kuvan lopputulos voi olla uskomattoman palkitseva. Ehkä kyse on siis myös viitseliäisyydestä. Ei vaan jaksaisi tehdä vuodesta toiseen 80 minuuttisia elokuvia)

Tänään leikkasimme siis elokuvan tulevaa teaseria porukalla Heikin kanssa, ja lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen. "Täytyy" -sana sen takia, että aina ei ole mahdollista tehdä sitä parasta. Jo tekniikka asettaa sille itsestäänselvän esteen. En myöskään usko että Tekijä, oli se sitten Leffan tai minkä tahansa, ei koskaan voi olla omaan teokseensa täysin 100% tyytyväinen.


"Aina olis jotain voinut tehdä paremmin, kovempaa, kauniimmin"

Vielä kerran tiiserin ensimmäinen versio läpi ja sitten relaamaan ison karkkipussin kanssa.

Viimeistä kesää eläen,
Antti