Kotijoukkue

Uusi koulu on mahtava. Tänään oli toinen päivä ja oli kivaa! Polttava puheenaihe on edelleen pääsykoeviikko, josta selviää näin jälkeenpäin kutkuttavia faktoja, kuten se, että muiden linjojen tulevat opiskelijat olivat ehkä saattaneet saada jonkinlaista vihjausta mahdollisesti ehdotettavista opiskelijavalinnoista. Ja toiset meistä odottivat yli kuukauden sitä kirjettä. Ärrinpurrin.

Vaan se ei enää huoleta, sisällä ollaan. Kaikki tuntuu natsaavan. Opetussuunnitelma, kaluston käyttöehdot ja luokkakaverit - käänteisessä tärkeysjärjestyksessä - ovat paljon parempia kuin ikinä toivoin. Niin, ja kouluruoka! Itse saa ottaa niin paljon kuin jaksaa syödä ja maistuu aidolle, oikealle laitosruualle. For real, no kidding. Löysin jo aateveljiä ja -siskoja kouluruuan puolesta.

En takuulla jätä Viimeisen kesän ja Ihmisarvon jengiä pois pelistä, mutta vihdoin tuntuu siltä, että leffantekjiän kotijoukkue on löytynyt. Meitä on kentän laidalla pelinrakentajia, tähtihyökkääjiä ja luottopakkeja, enkä mitään odota niin paljon kuin matsin alkua. Set up the big tent and we'll send in the clowns!

Neljä vuotta samassa sirkuksessa, samojen temppuilijoiden kanssa. Kyllä, kiitos.

Yksi luokkakaveri oli muuten oikeasti nähnyt ja kuullut posetiivin, joka soittaa Pelle Hermannin tunnaria. Ei kuulemma opiskelijan taskurahoilla.

Tervetuloa takaisin Suomeen, Antti!