Ainakin neljä tapaa keskustella

Ihmisten pitää keskustella. Ihmiset tykkää siitä, että keskustellaan. Jotenkin noin se menisi valtion ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisen mukaan.

Keskustelu on tavallaan yksi pykälä ylöspäin ajattelusta, kaksin ajattelua. Sekä keskustelu että ajattelu ovat mahtavia voimia, jotka pääsevät liian helposti unohtumaan. Jos haluaa ajatella ihan tosissaan, täytyy sille varata aikaa ja paikka. Samoin keskustelulle. Kun on oikein kiire, keskustelu tuntuu olevan kuitenkin helpommin järjestettävissä. On toinenkin ihminen mukana. Sitä paitsi keskustelu on helppo naamioida. Sanotaan, että lähdetään kahville tai kaljalle. Samasta on kuitenkin kyse.

Nopeasti tulee mieleen ainakin neljä eri tapaa keskustella. On tuulettamista, väittelyä, sparraamista puolin ja toisin sekä ideointia. Näiden välillä sitten vuorotellaan.

Tuulettamisella on kiva aloittaa. Tuulettamiseksi en vielä laskisi moita ja mitä kuuluuta, vaan heti näiden jälkeen alkavaa ajatusten vaihtoa. Puhutaan mitä puhutaan, kunhan aivoissa vapautuu tilaa. Puretaan päivän ja vähän pidemmänkin aikavälin polttavia aiheita. Siis tuuletetaan omaa päätä.

Väittelyn ei tarvitse olla ikävä tai vihamielinen tapahtuma. Väitellä voi ihan hyvässä hengessä asioista, joista ollaan eri mieltä tai ollaan saatu erilaista tietoa. Väittely pyöräyttää mukavasti isoja rattaita päässä ja samalla mukaan tarttuu uutta tietoa. Mitä enemmän väittelee, sitä paremmin oppii myös argumentoimaan ja vaikuttamaan puheella. Sitä paitsi väittelevän ihmisen persoonasta tuppaa paljastumaan yllättävän paljon asioita väittelyn aikana.

Sitten päästään kahteen keskustelutyyliin, joiden avulla voi erityisesti kehittää itseään luovana tekijänä.

Sparraavassa keskustelussa on selkeät voimasuhteet: toinen heittelee palloja ja toinen lätkii niitä takaisin. Hyvä sparraaja vetää omat etunsa pois keskustelusta ja keskittyy toisen esittämiin ajatuksiin. Oikeastaan kaikki, mitä sparraaja sanoo, voi olla hyödyksi. Kyse on kuitenkin assosiaatioista, ja eri ihmiset saavat erilaisia assosiaatioita. Se, mitä Jarkko ensimmäisenä tuumaa, ei todennäköisesti ole Petellä käynytkään mielessä. Ja näin Pete saa uusia ajatuksia. Ajattelun pitäisi siis jakautua puheen kanssa juuri päin vastoin: Pete selittää minkä kerkiää, Jarkko taas mietiskelee hetken ja heittää sitten jonkinlaisen vastineen.

Sparrata voi ja kannattaa kenen tahansa kanssa. Voi kuitenkin tuntua turvalliselta aloittaa aina uusien ideoiden pallotteleminen oman luottopakin kanssa, joka surffaa suunnilleen samoilla aivoaalloilla.

Leffantekijälle ideointi on hyvän keskustelun kruunaus. Ideointi saattaa lähteä liikkeelle mistä tahansa keskustelutyylistä: tuuletuksesta, väittelystä tai sparrauksesta. Ideointi on myös keskustelun haasteellisin muoto. Nyt puhutaan siis vapautuneesta ideoinnista, joka saa molemmilta (tai voihan meitä olla kolmekin...tai neljä tai seitsemän...) kaikki kanavat auki ja ideat lentämään ilman itsekritiikin sensurointia. Ideointi vaatii keskinäistä luottamusta, avointa ajattelua ja innokkuutta. Vimmaa. Ja silti ideoida voi kahvilassa, metrossa, uimarannalla, missä ikinä. Tarvitaan vain keskustelua.

Niin, mitä parempaa tekemistä voi olla kuin keskustella ihmisten kanssa? Ja siinä sivussa juoda sitä kahvia tai olutta tai kokista sitruunaviipaleella.

Tee tästä yksinbloggauksesta keskustelu: kommentoi.