Epätasapainoaisti

"Elokuvalla täytyy olla alku, keskikohta ja loppu."

Kun kuulin tuon ensimmäisen kerran aivan vakavasti elokuvateorian yhteydessä lausuttuna, olin huvittunut. Onneksi olen aikaa myöhemmin päässyt jyvälle, ettei siinä ole mitään kovin huvittavaa. Päinvastoin.

Alku ja loppu nyt ovat paremmin ymmärrettävissä. Onhan leirinuotion ääressä kerrotussa mehästysjutussakin jonkinlainen aloitus ja ennen muuta hurja lopetus. Mutta se keskikohta, onko se muutakin kuin filmiruutu (you wish) toisensa perään siellä jossain alun ja lopun välimaastossa? Hiljattaen on alkanut oikein toden teolla kiinnostamaan, mitä siellä keskikohdassa oikein voisi olla, jotta leffa olisi hyvä.

Jos miettii asiaa vaikka niin, että alussa on jotain peruselämää, sitten tulee tavallista pahempi ongelma ja loppuhulinoissa se ratkaistaan. Siis jonkinlainen konflikti. Tai este, haaste, seikkailu, mikä ikinä. Tässä kohtaa menevät ihan tietoisesti muutamat teoreettiset käsitteet päälekkäin ja väärinkin. Vaan eipä siinä. Keskikohtaa kutsutaan pitkässä leffassa myös toiseksi näytökseksi. Siis monta eri nimeä suurin piirtein samalle ajanjaksolle ja samoille tapahtumille elokuvassa.

Edelleen, kaikkien eri termien ja selitysten jälkeen tulee hetkiä, kun en ymmärrä, mitä se keskikohta siinä alku-keskikohta-loppu-ajattelussa oikein meinaa. Lue enemmän kirjoja, niin opit. Nojoo. Mutta tulee tarinanalkuja, joista ei oikein hahmotu, missä on se este, haaste tai konflikti. Tai sitten mieltää edellä mainitut niin ikäviksi ja pahansuoviksi, että haluaisi pärjätä ilman niitä.

Well, leffahistorian opettaja käytti taannoin sanoja tasapaino ja epätasapaino. Siis että leffa kulkisi reittiä tasapaino-epätasapaino-tasapaino. Matkalippuja myydään vaunuissa...ja niin edelleen.

Tadaa!

Ei varmasti mikään uusi juttu monelle. Eikä kai itsellekään. Mutta kun se rinnastettiin sopivasti muihin tässä puituihin rakenteiden nimityksiin ja omaakin pohdintaa aiheesta oli, jotenkin natsasi.

Siis ensteksi ollaan tasapainossa. Sitten lauta keikkaa ja jokin on vinksallaan. Tervetuloa epätasapaino! Termi on samalla avoin kaikenlaisille esteille ja konflikteille, mitä ihmiset tai maailma voivat kokea, ja toisaalta ilman kolmea ensimmäistä kirjaintaan se lupaa jo mukavamman maailman, johon lopussa päästään. Jee. Ja silti on selvää, että epätasapaino joko on tai sitä ei ole. Ja jos sitä ei ole, pitää kysyä, mitä tässä leffassa oikein tapahtuu.

Tällaista peruspuuroa tänään, keskeltä Suurta Lattiaremonttia.